Oulun Seudun Sähköteknillinen Yhdistys ry / Oulun Seudun Sähköteknikot ry
Historiaa: Koonnut m.m. Tapio Ruuth ja Raimo Oikarinen.
Perustaminen.
Elettiin sateista syksyä 1961. Kennedyn nimi hallitsi maailmanpolitiikkaa. Kuuban tilanne kärjisti kylmän sodan jännityksen ja avaruutta valloitettiin kilvan supervaltojen kesken. Suomi eli Kekkosen ensimmäistä presidenttikautta ja kansa valmistui noottikriisin varjossa uusiin vaaleihin.
Oulujoen vesivoima oli valjastettu, viimeisiä Emäjoen voimalaitoksia rakennettiin ja Merikoski
jauhoi sähköä kaikilla kolmella koneella. Pahkakosken voimalaitos Iijoella oli valmistumassa ja Ossaus Kemijoella teki tuloaan. Pohjois-Suomi eli vesivoiman rakentamisen kautta, maan teollisuus tarvitsi pohjoisen vesisähkön.
Oulun seudulla sähköteknikkojen määrä oli teollisuuden, voimalaitosten ja sähkölaitostoiminnan ansiosta kasvanut. Teollisuusteknikkojen paikallisjärjestön kirjavassa joukossa sähköteknikot eivät tunteneet oloaan omakseen. Puuttui oman ammattialan keskustelufoorumi. Tarpeeseen oli syntynyt 1950-luvun lopulla”Sähkökerho”Oulun kaupungin sähkölaitoksen mittariteknikko Jorma Sallangon vetämänä.
Valtakunnallisella tasolla oli juuri perustettu Suomen Sähköteknikkojen Liitto r.y. Pohjoisin paikallisyhdistys oli pystytetty 1958 Kemiin Henrik Mäkisen ympärille. Tämä sähköteknikko-aatteen henkinen isä, joka johti useita vuosikymmeniä liiton valtuustoa, saapui nyt Ouluun yhdessä Allan Karvosen kanssa. Jorma Sallanko oli ”sähkökerhon” yhteyksien kautta koonnut 23 oululaista sähköteknikkoa Suomalaiselle Klubille tuona syksyisenä päivänä.
Perustava kokous 26.10.1961 valitsi ensimmäiseen johtokuntaan Aake Lempiäisen (Haukiputaan sähköosuuskunta), Reijo Louhimaan (Sähköliike Teho), Eino Ollilan (Hammarin Sähkö Oy), Veikko Tannerman (Oy Strömberg Ab), Mauno Toppisen (Pohjolan Kaapeli Oy), Pentti Veromaan (Oulun Kaupungin Sähkölaitos) ja Jorma Sallangon (Oulun Kaupungin Sähkölaitos).
Yhdistyksen sääntöjen lopullista muotoa hiottiin muutama viikko ja 15.11.1961 nimeksi vahvistettiin Oulun Seudun Sähköteknikot ry. Johtokuntaa täydennettiin Oulun kaupungin ulkopuolelta Pyhäkosken Mauri Syväterällä ja Oulaisten Matti Peltolalla.
Näin järjestöllinen toiminta oli saatu Oulun seudulla virallisiin raameihin ja yhdistysrekisteri vahvisti säännöt 26.2.1962.
Toimintaa vuosien varrelta.
Jäsenmäärän kehitys oli heti alkuun huimaava, vuoden loppuun mennessä yhdistykseen liittyi 50 jäsentä ja alueen koko sähköteknikkokunnasta tämä edusti lähes 80 prosenttia. Toiminta näkyy jäsenmäärään kehityksessä. Se oli 1960-vuosikymmenen lopussa kohonnut 110:een ja 1990 luvun alussa suurimmillaan jäsenmäärä oli yli kaksisataa.
Yhteistyö käynnistyi heti Oulunlaakson teknisten ja lähimpien sähköteknikkoyhdistysten kanssa.
Pohjoisten yhdistysten vuorovuotuiset retkeilypäivät ovat koonneet jäsenten lisäksi sähköteknikkojen puolisot yhteisiin tapahtumiin. Tällainen toiminta on ainutlaatuista ja vain pohjoisessa aikaansaatu toimiva toimintamuoto. Yksi eksoottinen tapahtuma oli Oulun järjestämä tilaisuus Iso-syötteellä omalla majalla 1990 syksyllä. Jossa köydenvedon, tikanheiton ja lentopallon lisäksi ohjelmaan kuului kiertoajelu ja aitotunnelmainen telttatanssi-ilta korpikuusten keskellä.
Valtakunnan tasolla yhdistys on osallistunut Liiton järjestämiin koulutus-, urheilu- ja kokous-tapahtumiin. Yhdistystä jäsenet ovat edustaneet kiitettävästi liiton hiihto-, lentopallo- ja suunnistus-tapahtumissa.
Yhdistys on tehnyt historiansa aikana monia retkiä kotimaassa ja myös opintomatkoja ulkomaille.
Alkuvuosina jäsenten tie vei usein Saariselän alueelle, Liiton omistamalle Rönkönojan majalle. Olihan yhdistys ostanut 800 markan rahoitusosakkuuden 1963 majaan.
Myöhemmin kotimaiset retket ovat suuntautuneet pääasiassa myös hiihtomaisemiin. Uutta opintoretkeilyssä oli 1991 tapahtunut teollisuusvierailu Oulun läänin eteläisiin ja itäisiin osiin.
Ulkomaiseen matkailuun yhdistys on panostanut varallisuustilanteen parannuttua 1980-luvun loppupuolelta alkaen. Suunnan opintotapahtumiin ulkomailla on viitoittanut 1987 järjestetty matka Saksaan ja Itävaltaan. Sitten oli vuorossa vuonna 1988 matka Tukholmaan, kuutamoristeily Sundsvalliin 1989 ja vuonna 1990 opintomatka Norjaan, jossa tutustumiskohteena oli Moidessa Glamox ja Trondheimissa Nöbön tehdas. Taloudellisesti mittavin oli jäsenten Amerikan matka 1990 talvella. Tutustumiskohteita olivat; sairaala-ja poliisilaitostekniikka, voimalaitokset, puhelinyhtiö.
Kokemus monille osanottajille oli käynti sellaisissa paikoissa, kuten New York, Fort Lauderdale. Orlando ja Key West. Vuonna 1991 Unkarissa Budapestissä tutustuttiin mm. Hotelli Helian, Tungsramin lampputehtaaseen, BGH, Ganzin turpiinitehdas
Tämän jälkeen opintomatkat ovat suuntautuneet Euroopan maihin, Ranskaan, Puolaan, Unkariin, Latviaan ja uudempia kohteita Pietari, Serbia, Kostamus ja Saksassa Berliini sekä energiakylä Feldheim v.2016. Vuonna 2019 erittäin runsasohjelmainen matka Tžekkiin.
Pikkujoulut ovat kuuluneet lähes jokavuotisena tapahtumana yhdistyksen jäsenten ja puolisoiden toimintaan. Usein järjestettynä Oululaisravintoloissa, mm. Suomalaisella Klubilla vuosina 1979 – 83, mutta myös kauempana, kuten Levillä, Rokualla, Kemissä ja omalla Sähkösyötteen majalla vuosina 1984, 1986 ja 1987. Pikkujoulut ovat jatkuneet jokavuotisina, yleensä joka toinen vuosi teatteri-ruokailu tyyliin ja välivuosina vapaammin, esim. Kastellin pirtillä, myös Rokualla.
Naistoimikunta mainitaan ensimmäisen kerran jo 1966,vaikkakin varsinainen toimikunnan perustava kokous oli vasta helmikuussa 1977, nyttemmin toimita on jo hiipunut.
Sähköteknikoilla on aina ollut arvostettu asema sähkötekniikan alalla. Jossain vaiheessa on tuntunut, että korkeammin koulutetut ihmiset vievät työpaikkamme. Aika on kuitenkin näyttänyt, ettei näin ole käynyt. Teoreettinen koulutus yhdistettynä vankkaan käytännön työssä hankittuun ammattitaitoon on taannut sähköteknikoiden arvostuksen säilymisen.
*************************************************************************************'
Toiminnan piirteet vuosikymmenittäin.
Koonnut: Ruuth, Oikarinen, Lamberg
1960->
Ensimmäisen vuosikymmenen toiminta oli pitkälle tutustumista teollisuuskohteisiin ja tuote-esittelytilaisuuksien järjestämistä. Myös jäsenten koulutus, urheilu- ja virkistystoiminta oli vilkasta.
Alkuvuosina jäsenten tie vei usein Saariselän alueelle, liiton omistamalle Rönkönojan majalle. Olihan yhdistys ostanut 800 markan rahoitusosakkuuden 1963 majaan.
1970->
Työmarkkina-asiat korostuivat toisen vuosikymmenen alkupuolella. Vuosikymmenen lopulla yhdistys siirtyi vaali- ja vuosikokous käytäntöön.
Messuille osallistuminen sähköalan yhteisöjen kanssa omalla osastolla 1979 tuotti taloudellisen pesämunan, joka johti oman majan hankintaan.
1980->
Kolmannen vuosikymmenen alkupuoliskon täytti Sähkö-Syötteen rakentamisen valmistelu ja lopulta majan rakennustyö. Messuille osallistuminen sähköalan yhteisöjen kanssa omalla osastolla 1979 tuotti taloudellisen pesämunan, joka johti oman majan hankintaan. Päätös Iso - Syötteen valinnasta talkootoiminnan tavoitekohteeksi tehtiin 18.11.1980 Varainhankinta oli toiminnalle suuntaa antavaa koko vuosikymmenen ja opintomatkailusta tuli jäsenistön tärkein koulutuksen muoto.
1990->
Neljäs vuosikymmen meni edellisvuosien tapaan. Opintomatkoja ulkomaille.
Yksi eksoottinen tapahtuma oli Oulun järjestämä tilaisuus Iso-syötteellä omalla majalla 1990 syksyllä. Jossa köydenvedon, tikanheiton ja lentopallon lisäksi ohjelmaan kuului kiertoajelu ja aitotunnelmainen telttatanssi-ilta korpikuusten keskellä.
2000->
Viides vuosikymmen toi mukanaan uuden nimen yhdistykselle, koska haluttiin laajentaa jäsenpohjaa ottamalla mukaan myös sähköinsinöörejä ja muita sähköalalla työskenteleviä, kun teknikkokoulutus oli lakkautettu. Nimeksi vahvistettiin 28.9.2007 Oulun Seudun Sähköteknillinen Yhdistys ry.
Opintomatkoja ja tutustumista eri teollisuusalojen toimijoihin on harvakseltaan jatkettu. Myös varojen hankintaa toimintaa varten messujen roikkatalkoilla on jatkettu kun intoa jäsenistöllä yhteisen hyvän eteen on riittänyt. Myös Sähkö-Syötteen mökkiä jäsenten virkistykseksi on ylläpidetty ja kehitetty, osin talkootuloilla.
Syysretkipäiviä Kainuun ja Pohjois Karjalan yhdistysten kanssa on pidetty vuorovuosin perinteisesti. Pikkujoulukin on vuosittain vetänyt jäseniä puolisoineen virkistäytymään.
2010->
Tärkein tapahtuma vuosikymmenellä oli sähköteknikkojen liiton lakkauttaminen 26.5.2012.
Tämän jälkeen yhdistys on toiminut entiseen tapaan, kun neuvottelut liittymisestä SIL:oon eivät ole edenneet. Varainhankintaa on jatkettu messujen roikkatalkoilla. Tilaisuuksia on olleet kokoukset, pikkujoulut ja talkoot Sähkö-Syötteen ylläpidoksi, sekä syysretkipäivät Kainuun ja Pohjois-Savon yhdistysten kanssa vuorotellen. Myös opintomatkoja koti- ja ulkomaille tehtiin.
2020->
Alkuvuosikymmentä on sävyttänyt Korona pandemia, jonka takia toiminta on ollut rajoitettua.
Syysretkipäiviä on kuitenkin järjestetty vuorovuosin Oulun ja Pohjois-Savon kesken.
Yhdistyksessä toimineita vastuuhenkilöitä.
Meiltä on totuttu odottamaan ammatti-ja harrastusasioissa valtakunnallisia, tasokkaita suorituksia.
Vastataksemme odotuksiin, meidän on huolehdittava, ettei hankittuja asemia menetetä tulevaisuudessakaan ja toimintaa voidaan yhä tehostaa.
Yhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet: 1961–67 Jorma Sallanko, 1968–72 Mauri Syväterä, 1973–78 Jorma Yli-Marttila, 1979–80 Tapio Ruuth, 1981–85 Esko Niemi, 1986 Tauno Seppälä, 1987–91 Tapio Ruuth, 1992–94 Harri Inkala, 1995–96 Hannu Viiri, 1997–03 Sauli Järvelä, 2004-08 Jarmo Meriläinen, 2009- 2011 Esko Niemi, 2012-2020 Reijo Lamberg, 2021- 2022 Arto Öljymäki, 2023 Pekka Haapakoski.
Varapuheenjohtajina: 1961-69 Reijo Louhimaa, 1970-71 Jorma Sallanko, 1972 Jorma Yli-Marttila, 1973-78 Pauli Reippainen, 1979-81 Risto Sandström, 1982-83 Tapio Ruuth,1987-88 Veli Pyykönen,1989-90 Risto Taskila, 1991 Veli Pyykönen, 1992-93 Hannu Viiri, 1994 Jukka Rautio, 1995-96 Sauli Järvelä, 1997 Risto Halmetoja, 1998 Lauri Komulainen, 1999-2001 Risto Halmetoja, 2002-03 Jarmo Meriläinen, 2004-06 Sauli Järvelä, 2007-08 Tapio Ruuth, 2009-2011 Reijo Lamberg, 2012-2013 Toivo Knuutila ja 2014- 2022 Pekka Haapakoski, 2023 Juha Savela.
Sihteerit vuosien saatossa: 1961-1966 Veikko Tannerma,1967-1968 Heimö Lax, 1969-1970 Teuvo Auvinen, 1971-1972 Kyösti Kymäläinen, 1972-1977 Tapio Ruuth, 1978 Osmo Salmisto, 1979-1982 Martti Hassinen, 1983 Kari Rämet, 1984-1986 Hannu Pietilä, 1987-1988 Reijo Mustonen. 1989-1991 Kari Puntila, 1992-1993 Raimo Virrantalo, 1994-1996 Risto Taskila, 1997-1999 Markku Laine, 2000-2002 Jouni Sotkasiira, 2003-2005 Teuvo Puhjolainen, 2006-2008 Markku Laine, 2009-2017 Olli-Petteri Tuuttila, 2018-2020 Arto Öljymäki. 2021 - Reijo Lamberg
Varainhoitajat: 1961-1964 Pentti Veromaa, 1965-1972 Pauli Reippainen, 1973-1977 Teuvo Suopanki, 1978-1986 Jorma Piippo, 1987-1988 Teuvo Suopanki, 1989-1997 Pirjo Niskala, 1998-1999 Kari Rämet, 2000-2002 Jorma Ylimarttila, 2003-2006 Esko Niemi, 2007- Pirjo Niskala.